maanantai 29. toukokuuta 2017

Redmoon Spring Cup -Vantaa

Tämän kesän kisakausi avattu!

Eilen (28.5) aamu valkeni aurinkoisesti ja sää enteili pelkkää hyvää.
Tämän kesän ensimmäiset kilpailut sijaitsivat Vantaalla, vartin ajomatkan päässä, joten pystyin kaikessa rauhassa laittaa kisakamat kasaan ja lataamaan kameran akun täyteen ja Passepartputin (Paspartuun) kuntoon. Täytyy kyllä myöntää, että kisakampauksen tein jo edellisenä iltana. Kisapäivä ei oikeastaan stressannut, vielä tuossa vaiheessa, joten kuvailin hiukan videota kisapäivän aamusta. Tarkoitus oli startata matkaan varttia yli 11, sillä kisojen piti alkaa kahdeltatoista ja paikalle sai tulla jo puolelta.
Jotenkin se lähtö venyi ja olinkin paikalla vasta varttia vaille. Ei paha, pistetään akateemisen vartin piikkiin, vai miten se meneekään.




Paikalle tultua tuli hirmu outo olo. "Mitä ihmettä mä teen täällä?" Ratsastin hiukan Passepartouttia ( mun täytyy kehitellä pojalle joku lempinimi) joka tuntui hiukan jännittyneeltä. Ihmekös tuo kun pojan ensimmäiset kisat kyseessä.
Luokat starttasivat ja ensimmäisenä luokkana oli 40cm tyyliluokka. Hirvittävä jännitys iski, kun kävelin rataa läpi. Mä jostain syystä kammoksun tuota ensimmäisinä lähtijöinä olemista ja starttasin toisena. Rata oli 11 esteen rata, ja tuntui tosi raskaalta ja pitkältä, joten paineltiin menemään sellaisella reippaalla, hallitulla laukalla rata. Tuo turha reippaus näkyikin arvostelussa pienenä miinuksena, mutta yllettiin kolmen kärkeen ja tultiin ensimmäisiksi. Ai että sitä hymyn määrää, kun meidät pyydettiin palkintojen jakoon ja päästiin painamaan kunniakierrosta musiikin tahtiin.

Kuvan on ottanut Liina, Kht Kuunkukka



Toinen luokka oli 60cm tyyliluokka samalla radalla. Taas tuli ratsastettua reippaalla tempolla. Väsymys alkoi painaa radan loppupuolella, mikä johti virheisiin. Laukka rikkoutui raville viimesille esteille tultaessa ja ratsastajan asento oli mitä oli. Ja näistä rokotettiin tietenkin arvostelussa. Oon huomannut että mun ratsastusasento on huonontunut ja erityisesti ryhti kadonnut jonnekin. Pitäisi ehkä paneutua enemmän ja hypätä useammin kotona.
Mikään ei voinut olla yllättävämpää, kuin se, että löysin itseni jälleen kerran palkintojen jaosta. Ja minä kun luulin että rata meni huonosti. Jaettu toinen sija sieltä napsahti ja taas päästiin laukkaamaan ympyrää.

Kuvan on ottanut Liina, Kht Kuunkukka
Ensimmäinen aikaluokka oli 60cm. Yhdeksän esteen rata puhtaana ja siitä aikaa vastaan kilpailemaan. Esteitä oli yhteensä 15. Aikaluokat on aina ollut mun heikkous, en vaan ymmärrä miten ihmiset painelee menemään aikaluokissa kun menevät niin lujaa.
Puhdas rata, ei sijoitusta. Tyytyväinen ratsastaja.

Kuvan on ottanut Liina, Kht Kuunkukka
80cm aikaluokka, sama raskas rata. Radan ensimmäisessä osassa tippui ratsukkoja ja itseäni jännitti todella paljon tuo rata. Tavoitteena oli puhdasrata loppuun asti. ensimmäiset 10 estettä meni hyvin, yhdennellätoista esteellä tapahtui jotain ja ponnisti ristilaukalla, voiko tämä olla edes mahdollista keppihevosilla, mutta siltä se tuntui. Laukka vaihtui juuri ennen estettä ja ponnistin vasemmalla jalalla. Nippa nappa yli, pelästynyt huokaisu perään ja seuraavalle esteelle. Puhdas rata! WOOW sitä onnistumisen iloa ja ylpeyttä. Sijoitusta ei tullut, mutta tyytyväinen olen.

Kür luokkassa musiikkinani toimi Dexterin Country trouble. Mukava rento musiikki, johon olin kerran ennemmin kisannut Oskulla. Radalla musta tuntui, että unohdin kaikki pakolliset liikkeet, joten painelin menemään fiiliksen mukaan. Kisasin luokassa Annan ja Tiken kanssa, odotin että kür luokkaan olisi ollut enemmän tulijoita, sillä yleensä kür luokka täyttyy melkeinpä ensimmäisenä.

Kuvan on ottanut Liina, Kht Kuunkukka

Mukavaa palautetta sain askeleistani ja radastani ja arvostelulappu näytti hyvältä, väsymys painoi, kun pääsin johtamaan kunniakierrosta.
Viimeisen luokkana oli turnajaistehtävärata, olen ollut turnajaistehtäviä tekemässä aika monta kertaa ja keskiaikaista ratsastusta esittelemässä vuoden 2016 SM kisoissa, joten tyyli oli minulle tuttua, mutta taidot ruosteessa. Luokka oli mukava vaihtelu ja rento lopetus kisoihin ja hyvä harjoitus. Meitä kisasi vain kolme ratsukkoa ja kaikki teimme tyylikkäät ratamme parhaamme mukaan. Sijoituttiin Passepartoutin kanssa ensimmäisiksi ja hymy suussa pääsimme johtamaan vielä kerran kunniakierrosta.



Kisoista jäi hyvä fiilis ja Passepartout sai kehuja ulkonäöstään ja ratsastettavuudestaan, hyviä suorituksia lukuun ottamatta. Sää oli hyvä ja järjestäjät olivat valinneet hyvän paikan pitää kisoja. Täytyy sanoa että nämä olivat mukavat kisat, ja näillä oli hyvä aloittaa kesän kisakausi ja minun ja Passepartoutin yhteinen matka.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

päivittelyä ja Sm kilpailut 2017

* Alkaa muistelemaan keppihevosten sm kilpailuihin asti* Tosiaan jokunen viikko takaperin, tarkemmin sanottuna 29.4.17 oli Tikkurilassa keppihevosten SM-kilpailut joissa olin myymässä. Ajatella, ensimmäistä kertaa ikinä, olin myymässä isoissa kilpailuissa.

Päivähän lähti käyntiin paniikissa, sillä minä ja siskoni väsättiin myytävät otsapannat valmiiksi sinä aamuuna. Sen siitä saa, kun jättää aivan viime tippaan, mutta selvittiin. Myyjäthän saivat mennä paikalle jo puoli 11, kun kilpailijat ja katsojat pääsivät 11 sisälle. Itse tulin tyylikkäästi myöhässä siinä pahimman kello 11 ruuhkan aikaa ja pujoteltiin siskoni kanssa ihmistungoksen läpi. Kesti hiukan sisäistää missä se myyntipaikkani oli, mutta pian se löytyikin sieltä mistä pitikin. Myyjien puolet olivat hiukan ahtaat ja oli vaikea saada omia tavaroita mahtummaan sellaiseen puolimetriseen tilaan, mutta niinhän se on, että kyllä sopu sijaa antaa, ja sain tavarani mahtumaan.

Pian ihmisiä tuli myös minun pöydällleni, ja haluankin täsä nyt kiittää kaikkia, jotka kävivät myyntipöydälläni, sillä pöytäni tyhjentyi kahdessa tunnissa, eikä kotiin jäänyt mitään viemistä, mikä oli aivan huikeaa.
Ihmisten varaukset tultiin hakemaan hyvissä ajoin, mistä olen kiitollinen etukäteen varaajille ja otsapannat menivät alta aikayksikön. Ensikerralla pitänee varautua tekemään enemmän otsapantoja. Ja oikeasti aloittaa niiden teko ajoissa. :D Oikeastaan jännitin myyntihevosten puolesta, että löytääkö ne uusia kotia, mutta kaikille löytyi koti, mikä oli aivan mahtavaa. ( sekin.. heh)

Eihän mun tarvinnu tyhjin käsin kilpailuista lähteä. Vitsailin vain kilpailuiden jälkeen, kuinka sain palkinnon yhtään juoksuaskelta ottamatta. Olin tyystin unohtanut osallistuneeni alkuvuodesta esteiden suunnittelu kilpailuihin ja esteeni oli valittu yhdeksi palkittavaksi ideaksi. JEE
Kuullessani nimeni en ensin tajunnut että minua pyydettiin kentälle, mutta pian se minulle valkeni ja kipitin myyntipaikaltani kentälle. Tuli todella hyvä fiilis.

En itseasiassa ehtinyt pahemmin kuvailemaan paikalla, sillä pian myyntipöytäni kasattuani lähdin paikalta. Esteluokkia ehdin hiukan katsella ja kouluosuuksista kürin, mutta siihen ne jäikin. Hiukan myös harmittaa, etten ehtinyt muiden pöydillä asioida. Ei se niin paljoa loppuen lopuksi harmittanut, sillä pääsin tapaamaan monia tuttuja ihan omalta myyntipöydältä. Oli todella kivaa nähdä tuttuja  ja tutustua uusiin tuttavuuksiin ja saada instagram nimille kasvot :D








Hevosmessut 2017

En myönnä, että tämä postaus olisi mitenkään myöhässä tai mitäään. Mutta niinhän se on, että parempi myöhään kuin milloinkaan. Tosiaan kaverini kanssa sovittiin, että mentäisiin yhdessä hevosmessuille Tampereelle. Molemmilla oli ollut parin vuoden tauko hevosmessuilla käymisessä, joten miksipä ei. Itse kävin viimeksi hevosmessuilla vuoden 2015 keppihevosten suomenmestaruus kilpailuiden yhteydessä. 

Olimme siis sunnuntaina hevosmessuilla. Matkani alkoi lauantaina, kun matkustin junalla Lahteen ja tapasin kaverini. Kuvailimme yöllä kuvia ja valvoimme hiukan liian myöhään, sillä seuraavana aamuna oli herätys kuudelta ja valvominen tietenkin kostautui aamulla. 


Teräsvillaa, + vaijeri + uhrautuvainen ihminen+ kamera= hyvä otos. ( En ota vastuuta jos testaatte tätä ja jotain tapahtuu)

Kello kuudelta aamulla ylös ja seitsemältä matkaan. Olimme yhdeksän aikoihin perillä ja siitä sitten mesuuille heti kiertämään. Päätavoitteena messuilta oli löytää kannukset mulle. Löydettiin yhdet hyvät eikä ostettu niitä. Tarkoitus oli kierrellä ja katsoa mitä muut tarjoaa, mutta muilta ei löytynyt hyviä, joten palattiin takaisin sinne, mistä hyvät kannukset löytyivät. Ja niinhän se on, että jos jotain hyvää löytää, pitäisi se ostaa, koska ei niitä kannuksia tietenkään siellä enää ollut. Heh XD





Aivan ensimmäiseksi ohjelmassa oli kouluklinikka  ja tämän jälkeen kür kilpailu. Näiden jälkeen pari esteluokkaa, suomenhevosten näyttelyt ja working education. Messuilla kuvaaminen oli ihan hyvää harjoitusta mulle, sillä liikkuvan kohteen kuvaaminen ei todellakaan ole mun vahvinta osaamista.